Valitin viholleni aikaisin eilen aamulla sitä, että aurinko oli kyllä näkyvisssä, mutta taivas silti sellainen vaaleanharmaa. Olisin sitä sinistä taivasta kaivannut. Tuntui ihan syksyltä. No iltapuolii olikin jo ihan kiva. Kävin parikin kertaa pihatiellä kävelemässä. Oli kiva kokemus se, kun oli jonkin verran tuulta, niin ei ollut hyttysistä lainkaan kiusaa. Haaveilin jopa jostain penkistä tuohon pihatien varteen. Siinä olisi kiva katsella illan aurinkoa, tai muuten vain vihreää metsää.
Mutta iltaan oli muutakin - syksyn mieleen tuovaa. Isäntä nimittäin löysi joitain laatikoita pöyhiessään yhden kehyksissä olevan vesivärityön, jonka omakseni kyllä tunnistin, mutta en ollut muistanut sellaista olevan. Siinä oli syksyinen lehtipuu, kokonaan keltaisena. Ja havupuut kovin pieniä vielä, verrattuna nykyiseen.
---
Aamulla eilen olin puuhastellut ajankulukseni (eli tylsyyden karkotukseen) jämäkartongeista minikirjojen kansia. Niitä kertyi peräti 68. Sivut on on sisuksiinsa saanut vasta viisi pikkukirjaa. Ihan neulalla ja langalla ommeltu ne kiinni.
Mitä niillä sitten teen? Jää nähtäväksi, että tehdäänkö lopulta mitään. Kunhan askartelin. Lastenleiri olisi kyllä heinäkuussa, minäkin keittiölle tiskaamaan olen lupautunut, joten leiriläisille noita mieluusti vaikka antaisin, jos tykkäisivät. Mutta en viitsisi tyrkyttää niitä. Siellä on kuitenkin ihan muut, jotka huolehtii ohjelmapuolesta. Vesivärikynät olen kyllä lupaillut ottaa mukaan ja antaa lasten käyttää niitä, jos ohjaajat hyväksi sen puuhan jonain hetkenä, tai luppoaikoina katsovat.
---
Tässä toisen blogini tämänaamuinen:
Kaunis vesivärityö ja kivat pienet kirjaset.
VastaaPoistaIhanaa keskikesän juhlaa sinulle ja perheellesi.